Han oli jo kuollut ja kuopattuJa nukkui jo nurmen unta.Kesa kukkinut oli hanen haudallaanja talvi jo satanut lunta.Mut on kuin haudat ne aukeis taas,elo henkisi hankia pitkin,ja on kuin liikkuisi ristinpuu,min alie ma impeni itkin.Kas, ilmassa kutria leijailee!Kas, kaukana huntuja hailyy!Han, han se on itse, mun impyein,han kuololta, kuololta sailyy.Mina hangelle lankean polvillein,mina armahan syliini suljen.Ja katsol Kun nousen, on muuttunut maaja kukkien yli ma kuljen.
Kun omena on kypsa, se putoaa,mut ensin se punan saapi.Tuo puna, tuo puna sinun poskillas,mita mulle se ennustaapi?Kun hongat huokaa, se sateen tuo,mut ensin ne huokaa syvaan.Tuo huokaus, huokaus sun rinnastas,mita mulle se tietaa hyvaa?
ПОКОЙ
Что за чудное благоуханье кругом,что звенит тишиною такой?И что значит спокойствие в сердце моем —новый, странный, безбрежный покой?Слышу я, как в лугах расцветают цветы,как деревья в лесу говорят.Знаю — это в душе созревают мечтыи надежды и думы парят.Все так тихо вокруг и полно красоты,все такою любовью сияет —раскрываются в сердце большие цветыи покоем благоухают.
RAUHA
Mita on naa tuoksut mun ymparillain?Mita on tama hiljaisuus?Mita tietavi rauha mun sydamessain,taa suuri ja outo ja uus?