Мир сновидений

как забывают все на свете.
И все же поднялась моя судьба,
все тем же кузнецом стою опять,
опять кую, в небесный ударяя свод —
ночь счастья звездную! <…>

HOYHENSAARET

Mita ita jos nuoma ma murrunkin
tai taRun ma talvisaihin,
moni murtunut onpi jo ermemmin
ja jaatynyt elaman jaihin.
Kuka vanhana vaappua tahtoiskaan?
Ikinuori on nuoruus laulujen vaan
ja kerkat lemmen ja kevaimen,
ilot sammuvi Lhmisten.

Mita siita jos en mina sammukaan
kuin rauhainen, riutuva liesi,
jos sammun kuin sammuvat tahdet vaan
ja vaipuvi merilla miesi.
Kas laulaja tahtia laulelee
ja han meria suuria seilailee
ja hukkuvi hyrskyhyn, ennen
kuin kay puijehin reivatuin.

Mita siita jos en mina saanut kaan,
mita toivoin ma elamalta,
kun sain mina toivehet suuret vaan
ja kaihojen kantelen halta.
Ja vaikka ma laps olen pieni vain,
niin jumalten riemut ma juoda sain
ja juoda ne taysin siemauksin —
niin riemut kuin murheetkin.

Ja vaikka ma laps olen syksyn vaan
ja istuja pitkan illan,
sain soittaa ma kielila kukkivan maan
ja hieprukan hivuksilla.
Niin mustat, niin mustat ne olivat;
ja suurina surut ne tulivat,
mut kaikuos riemu nyt kantelen
viela kertasi viimeisen! <…>

Kun muistelen, kuinka ma keijannyt
olen koirana lempea taalla,
miten rikasten portailla pyydellyt
olen tuiskulla, tuulisaala,
vain lampoa hiukkasen, hiukkasen vain —
ja kun mina muistelen, mita ma sain
ja mita ma nielin ja vaikenin
ja mita ma ajattelin!

Miten olen mina kulkenut, uskonut,
ett’ eivat ne unhoitukaanl
Ja sentaan ne olen mina unhoittanut
kuin unhoittaa voi kukaan.
Ja sentaan se nousi, min kohtalot kaas,
ja sentaan ma seppona seison taas
ja taivahan kansia taon ja lyon —
oi, onnea tahtisen tyonl <…>

ЧУДО

Умерла она. Давно зарыта.
Спит она глубоким сном травы
под крестом. Постель ее накрыта
тяжким одеялом снеговым.

Но когда повеет воздух вешний,
я, уставши плакать у креста,
вдруг увижу — край ее одежды
треплет ветер и постель пуста.

Светлые летят по ветру кудри,
Нежные мне слышатся слова…
Посмотри — прекрасная, как утро,
милая моя жива, жива!

Упаду на талый снег весенний,
обниму любимые колени…
А очнусь — и землю не узнаю:
как в раю, среди цветов ступаю.