Значит, напрасно злую сносил я обузу?Зря корабли сожжены,дорогие разорваны узы?Я ли раскаюсь в исканьях своих неустанных,боль ощущая в давно затянувшихся ранах?Перед всевластной судьбою склоняюсь в бессильи.Кантеле смолкло, у звуков оборваны крылья.Холодом веет… Песням я больше не верю.В уединенье ползу умирающим зверем.
ELEGIA
Haihtuvi nuoruus niinkuin vieriva virta.Langat jo harmaat lyo elon kultainen pirta.Turhaan, oi turhaan tartun ma hetkehen kiini;riemua ei suo rattoisa seura, ei viini.Haipyvat taakse tahtoni ylpeat paivat.Henkeni hurmat ammoin jo jalkehen jaivat.Notkosta nousin. Taasko on painua tieni?Toivoni ainoo: tuskaton tuokio pieni.Tiedan ma: rauha mulle on mullassa suotu.Etsijan tielle ei lepo lempea luotu,pohjoinen puhuu, myrskyhyn aurinko vaipuu,jaa punajuova: kauneuden voimaton kaipuu.Upposi mereen unteni kukkivat kunnaat.Mies olen koyha: kalliit on laulujen lunnaat.Kaikkeni annoin, hetken ma heilua jaksoin,haavehen kullat mieleni murheella maksoin.Uupunut olen, ah, sydanjuurihin saakka!Liikako lienee pantukin paatinen taakka?Tai olen niita, joilla on tahto, ei voima?Voittoni tyhja, tyon tulos tuntoni soima.Siis oli suotta kestetyt, vaikeat vaivat,katkotut kahleet, poltetut, rakkahat laivat?Nytko ma kaaduin, kun oli kaikkeni tarpeen?Jahmetyn jaaksi, kun meni haavani arpeen?Toivoton taisto taivaan valtoja vastaanlKaikuvi kannel; lohduta laulu ei lastaan.Hallatar haastaa, soi savel sortuvin siivin.Rotkoni rauhaan kuin peto kuoleva hiivin.